...nimittäin minä! Miten joku voi olla agilityohjaajana niin typerä. Treeneissä rataan tutustuessa toteaa "tuota kohtaa se ei osaa mutta kokeilen silti ja tuota estettäkään se ei osaa, mutta radassa varmaan joo". Hiphei. Ei kun ei. Ainut kohta mikä sujui tänään, oli se, etten lähtenyt tekemään toistoja väärin.
Kisatessa ei ole mun mielestä mikään synti, mikäli jokainen twisti, valssi, jaakotus ja puukotus (okei, se ei ole kuvio) ei ole hallussa, kyllä minä ohjauslinjojen kanssa ykkösissä selviän. Vähän ainakin. Mutta mikäli a) koira ei pysy lähdössä b) koira ei osaa rengasta, keinua, pujottelua c) takaakierrot ja pimeät putkikulmat on alkeistasolla...se on jo noloa! Ratkaisu tähän on avain halliin ja asioiden perusteellinen kouluttaminen ihan omalla ajalla rauhassa.
Koirahan on siis hieno ja tekee kaiken niinkun sille on opetettu. Ongelma on se, ettei ole opetettu. Vielä.
En tiedä lukeeko blogia enää kukaan, mutta kirjoittelen omaksi huviksi aina välillä.
Otsikko viittaa siis siihen, että ollaan käyty nyt kahdesti HAU:n treeneissä testaamassa, josko saataisiin talvikaudeksi harjoittelupaikka. Ja on se jännä. Enää ei ole tuntunut siltä, että käsissä on koira, joka räjähtää hetkenä minä hyvänsä pieniksi, hyvin energiapitoisiksi, atomeiksi. Raivoisa se toki on radalla edelleen, mutta jotenkin siedettävällä tavalla.
Eilen tehtiin pätkiä viikonlopun MM-kisoista ja saatiin jotain jopa onnistumaan. Treenit veti hyvin pitkään Suomen huipulla kisannut ohjaaja, ja viimein oli ryhmätreeneissä (since 1997) sellainen olo, että saa omaan toimintaansa vinkkejä, joiden vaikutus näkyy heti. Ei arpomista vaan oppimista, mikä tunne! Tajusin olevani ajatuksissani radalla jonkun berninpaimenkoiran kanssa, jolle pitää suoristaa linjat hypyille, koska se ei jättimäisen kokonsa takia käänny pienessä tilassa. Luulin että valssaaminen on "so last season", olin melko lailla väärässä. Tuo ikiaikainen kuviohan toimii jos sen iskee oikeaan väliin. Sohvi on kuulemma loistava ja sen kanssa pitäis laittaa tavoitteet korkealle. Voi kääk. Tavallaan sen tiedänkin ja tavallaan pelkään mitä siitä seuraa jos tähän hurahtaa taas.
Nyt pitäisi saada kuntoon lähdössä pysyminen (!!! tuhat huutomerkkiä tähän !!!) , rengas, keppikulmat ja tutustua eri lailla rämähtäviin keinuihin. Näiden jälkeen uskaltaisi ehkä vähän katsella kisakalenteria... Tietenkin jotain korkeampia ohjauksellisia tavoitteita voisi asettaa ennen kisoihin raahautumista, mutta kokeilunhalu jyrää perfektionismin :).
Merristä en olekaan ehkä pariin vuoteen laittanut tänne yhtään kuvaa. Täytyy korjata asia, koska Merri treffataan hyvin säännöllisesti :)
Tätä kirjoittaessa sijaintina on vielä Jyväskylä, mutta reilun viikon päästä pistetään kamat kasaan ja minä muutan töihin pääkaupunkiseudulle. Sohvistakin tulee siis Helsinkiläinen, aika hurjaa!
Toistaiseksi on kuitenkin menossa kesäloma, tänään palauduttiin Pohjanmaalta mökkeilemästä. Pitkästä aikaa tuli siis otettua kuvamateriaalia tännekin. Olen aina ajatellut että göötti on tarmokas, mutta mukana ollut kettuterrieri oli sitä moninkertaisesti. Sohvikin vaikutti rauhalliselle taapertajalle. Kerrankin!
....tai ainakin yrittää. Nimittäin siitä, kuka arvon göötin omistaa. Lauantaina lähdettiin Vaajakoskella sijaitsevalle Jääskelän luontopolulle tekemään vaellushenkinen lenkki. Repussa oli mukana termarikahvit ja tietysti makkaraa, koska reitin lopussa on mainio nuotiopaikka. Notskilta oli just meidän sinne saapuessa lähdössä kolmen hengen naisporukka, joka oli tehnyt paikalle valmiit hiillokset - aika luksusta! Muutama minuutti naisten häivyttyä todettiin, että meillä muuten OLI joku koirakin mukana. Eihän Sohvi suoraan ollut naisten perään lähtenyt, vaan huolestui muutaman minuutin kuluttua että mihin menivät. Sain painella ehkä muutaman sata metriä ennen kuin vastaan tuli yksi näistä täysin vieraista naisista ja uskollisesti seuraava göötti. Olen ilmeisen huono koiranomistaja, kun vieras arvalla valittu akka meni ohi, vaikka mulla oli kuitenkin notskilla pari makkaraa tikun päässä. Itsetutkiskelun paikka :D.
Pari kuvaa sen jälkeen kun saatiin karkulaisenpirulainen takaisin. Heti tietty kerjäämässä:
Lisää keskustelua makkaran omistajuudesta:
Ja laitetaas keväinen Päijänne vielä. Sula jää, sula!
