Mä olin tiistaina epävirallisissa agikisoissa töissä, ja Sohvi oli mukana haistelemassa menoa. En sitten tietenkään voinut olla ottamatta lopuksi lyhyeksi kasattua putkea sen kanssa. Nopeasti tuo oppi, vaan muutaman kerran tarvittiin avustaja toiseen päähän. Puomikin mentiin jo pariin otteeseen hihnassa ihmiset molemmilla puolilla. Ei ole todellakaan tarkoitus alkaa harrastamaan agilitya 3kk ikäisen pennun kanssa, kunhan vähän leikitään tässä vaiheessa. Kotona ollaan vähän opeteltu ohjausjuttuja ilman esteitä, lähinnä vaan käden seuraamista juostessa, valssia ja leikkauksia (en mä vissiin ihan terve ole).

Tänään oltiin turisteina mukana agilitynäytöksessä perheleirillä. On toi koira sitten mahtava! Se ei ole moksiskaan, vaikka ympärillä on lauma kilpaa huutavia lapsia (ja äitejä). Aran koiran omistaneena tällaista osaa kyllä arvostaa. Sohvista jäi lasten kanssa otettuja kuvia muistoksi monen perheen kameraan. Ihan ei ollut taaskaan tarkoitus sekaantua agilityyn, mutta yllättäen mentiin taas putkea näytöksen lopuksi.
Lopuksi pieni tyttö tuli sanomaan, että hän pelkää koiria, mutta haluaisi pitää hetken Sohvin hihnaa. Siinä sitten yhdessä tutustuttiin rauhassa koiraan, ja lopuksi pentukarva olikin jo mukavaa siliteltävää. Toivottavasti tyttö pääsi edes vähän koirapelkonsa yli!