Viikonloppuna käväistiin Oulussa ja otettiin OKK:n kisoissa ekat viralliset kisastartit. Joskus se on aloitettava, ja osaksi ajatuksena oli puhtaasti kokeilla mikä tällä hetkellä toimii ja mikä ei. Kisojen ohessa käytiin länsigöötanmaanpystykorvien rotumestaruuskisa, onnea menestyneille :) !

Hyppyradalla mulla oli mukana täysin kummallinen koira. Treeneissä Sohvi on kunnon kuumakalle ja epävirallisissa se on irronnnut varsin mukavasti. Nyt se kiersi esteitä eikä lähtenyt itsenäisesti edes putkeen, jännitin ehkä itse enemmän ja se vaistosi sen (?!). Joka tapauksessa yhteistyö ei sujunut ollenkaan. Tuloksena hyl heti alkuun, koska tuli renkaan kehikon välistä väärin päin varastettuaan lähdössä.

Agilityrata meni paremmin, vaikka lähdössä ei tulevasta ollut mitään käsitystä. Revin lelua ja arvasin että hetsattuna ainakin häippää lähdöstä, mutta ajattelin että samapa tuo, mieluummin kova vauhti ja irtoaminen kuin jaloissa pyörivä koira ja huono maku koko hommasta. Lähdön väärän putkenpään jälkeen loppurata menikin ihan hyvin. Erityisen tyytyväinen olin pujottelun virheettömyyteen ja A:n kontaktiin. Renkaaseen ei voi olla tyytyväinen vaikka menikin oikein, koska tiedän että Sohvi ei OSAA sitä, arpoo kyllä jo hyvällä prosentilla oikein välin mistä mennä, mutta esim. pikkasenkaan vinommat kulmat ei vielä onnistu. Vauhti oli ihan hyvä, ohjauslinjat toimi ja koira irtosi kohtalaisesti.

Koko hommassa harmittaa ainoastaan nuo karkaamiset lähdöissä, muu pistetään osaamattomuuden ja kokemattomuuden piikkiin. Lähtöjen eteen on oikeasti tehty töitä kevään ja kesän aikana, ja viimeisimmissä treeneissä on mennyt tosi hyvin. Kaikki muu osaamattomuus kisoissa olikin sitten silkkaa treenin puutetta. Päätin jo, että seuraaviin kisoihin en lähde arpomaan, että osaako Sohvi renkaan ja kepit vaan opetan ne kuntoon.

Pian on parin viikon loma Suomessa ennen vaihtoon lähtöä (19 päivää siihen, apuaaa...) ja pääsee taas treenailemaan ajan kanssa. Mun asenne agilityyn on muuttunut näköjään aika reippaasti tässä muutaman vuoden tauolla... Aiemmin kisat oli "se juttu", nyt oppiminen onnistuneissa treeneissä ja edistyminen sitä myötä tuntuu olevan harrastamisen parasta antia. Ehkä tuosta kilpailemisestakin taas riemastuu kunhan pääsee vauhtiin. Jospa sitten ensi vuoden puolella