Aamulla käytiin Meerin kanssa treenaamassa agilitya, mikä oli hurjan kivaa. Ei voi kuin hihitellä Sohville, joka on hallilla ihan intona tekemässä töitä. Otettiin 25cm korkeita hyppyjä, eikä niissä ollut mitään ongelmaa. Pomppii oikein ilmavasti. Menin alkuun helppoa aita-aita-putki -suoraa, ja Sohvi haki ihan itse esteitä. Meni myös melko kovaa kyytiä, mahtavaa :).

Pussia otettiin uutena juttuna niin, että Meeri piti kangasta ylhäällä. Sohvi ei säikähtänyt, vaikka kangasta pudotettiin viimeisillä kerroilla sen päälle. Meeri ohjeisti myös hankalampia käännösjuttuja.

Kirjoittelenpa vähän tuosta äänenkäytöstä. Sohvi on alusta lähtien ollut melko hiljainen, ei siis hauku juuri koskaan. Nyt on alkanut kuitenkin esiintyä tilanteita, kun haukkumiseen on kiinnitettävä huomiota, mä inhoan turhaa räksytystä... Kun mä tuijotan tietokoneen ruutua, Sohvi istahtaa taakse ja hiljainen vaativa wuf-wuf-wuf alkaa kuulua. En vahingossakaan huomioi tuota mitenkään, koska tapa epäilemättä lisääntyisi, jos siitä jotain hyötyä tulisi.

Agilityssa eliminoin räksyt tietoisesti alusta lähtien. Radalla räyhääminen on mun kokemuksen mukaan melkein poikkeuksetta seurausta siitä, että ohjaus on epäselvää. Epäselvästä ohjauksesta seuraa tietenkin enemmän tai vähemmän epäonnistunut suoritus. Sohvi tekee radalla parhaansa, ja jos jossain epäonnistutaan, on se seurausta siitä, etten mä ole asiaa kunnolla opettanut tai sitten ohjaus on ollut puutteellista. Oon ottanut tässä alkeita opetellessa sen linjan, että koira ei tiedä koskaan, että rata on mennyt pieleen. Jos se juoksee putken ohi, mä palkitsen sen siitä, että se kuitenkin juoksee mun kanssa sen putken ohi. Näin sen ei tarvi räyhätä ja "kysyä", että miten täytyy tehdä ollakseen hyvä.

Sohvi jää nyt porukoiden hoitoon viikoksi, kun mä suksittelen opiskeluporukan kanssa Vuokatin laduilla ja rinteessä. Täytynee antaa tarkat ruokintaohjeet, etten saa palautuksena göötin sijaan porsasta...